Mukavan virkeä olo, vaikka taivas on harmaa ja itkee. Kunnolla nukuttu yö helpottaa kummasti. Tosin onhan noissa unilääkkeissä oloa parantavaa ainetta, joten kyllä se varmaan vielä aamullakin vaikuttaa. Ja eiliseen iltaan verrattuna, mikä tahansa olo on juhlaa. Olin niin pahalla tuulella, kuin ihminen vaan voin olla. Äyskin kaikille ja olin itkun partaalla. Yhdeksän aikaan, kun nukkumaan pääsin, tuli se itkukin sitten. Mr T sekoitti pään jotenkin niin pahasti, että ahdisti kamalasti.

Tänään olen kuitenkin päättänyt hyväksyä taas tämän päivän sellaisena kuin se on. Ja olo on tasapainoinen. Olen antanut itselleni luvan välittää Mr T:stä niin paljon kuin tuntuu hyvältä, seurasi siitä sitten mitä tahansa tai ei mitään. Mutta tunteiden tappaminen saa loppua! Työolosuhteetkin on hyvät ja työtä piisaa varmaan ihan riittävästi ja pitkään. Vaikka tämä projekti onkin määräaikainen. Loppua ei ole kuitenkaan näkyvissä. Joten vai tuudittautua rauhaan ainakin toistaiseksi. Katsoo sitten tilannetta uudestaan, kun projektin loppu alkaa häämöttää. Eiköhän elämä kuitenkin kanna ja hoida mulle jotain mielekästä työtä. Jos ei, niin onhan mulla aina tuo entinen työ, johon voin palata koska vain, koska en ole irtisanoutunut siitä.

Tänään ei ole mitään elämää suurempia kysymyksiä mielessä. Tosin tietenkin uusi julkaisulaki mietityttää. Onko tämä blogi sen laatuinen, että se joskus arkistoidaan kansalliskirjastoon? Onko sinun blogisi sellainen? Vai arkistoidaanko sinne vain ja ainoastaan julkkisten blogit? Entä jos julkkis kirjoittaa salanimellä? Entä jos minä olenkin julkkis? Tai jos minusta tulee julkkis? Ja miten kauan yleensäkään jaksan tätä pitää? Meneekö huomenna tilanne niin arkaluontoiseksi, ettei täydellisyyttä tavoitteleva mieleni anna lupaa kertoa siitä kenellekään? Kulissit pitää olla kunnossa, vaikka olen luvannut olla salailematta asioita itselleni. On minulla onneksi yksi ystävä, jolle voi uskoutua kaikessa. Toiset on niin moraalisesti tiukkapipoisia, etteivät ymmärtäisi... Vaikka olisikin oikein,että he tietäisivät. Kuka minut oikeastaan tuntee todella??? Ja kuka haluaa edes nähdä sen kaiken, mikä tämän kuoren alla piilee. Se ei aina ole kaunista. Olen ehkä se vanhan sanonnan kaunis kakku. Erittäin oksettava sisältä. Ja silti ihmiset pitävät minua rakastettavana ihmisenä. Tuntuu kuin huijaisin kaikkia...