Lauantaina tuli sitten muutto tehtyä. Illalla oli vielä työpaikan pikkujoulut. Kyllä taas sai kuulla kaikkea pashan huutelua sielläkin. Tällä hetkellä siis ole niin niin niin täynnä tämän talon miehiä. Ikään kuin kännipäissään saisi sanoa mitä vaan ilman seurauksia. Tai tuo miesten tapa juoruta asoista. Niin kuin kaikki olisi tosia, vaikka mistään ei tiedetä varmaksi mitään. Ja sitten ei kuitenkaan ole pokkaa tulla päin naamaa kysymään vaan pitää selän takana ukkoporukalla juoruta. Ja jauhaa paskaa. Perkele! En puhu niille enää mitään.

Viikonloppu sujui muuten melko hyvin, mutta T:llä nousi sunnuntaina iltapäivästä kova kuume ja päivystyksessä jonotettiin sitten 3 ja puoli tuntia. Hienoa! Tulipahan katsottua nelosen elokuva isolta ruudulta. Illalla kävin vielä koiruuden kanssa lenkilläkin ja tulipa juostuakin vähäsen. En ole aikoihin vapaaehtoisesti juossut metriäkään. Jospa alkaisi kuntokin kasvaa, kun tuota koiraa ulkoiluttaa. Aamulla tänään oli hyvä käyttää se vaan omassa pihassa pissillä samalla kun hain lehden.

Pommiin nukuin aika hienosti tänä aamuna. Heräsin 9 aikaan. Onneksi on liukuva työaika. Mutta onneksi en myöskään nukkunut yhtään pitempään, koska 10 aikaan piti olla siellä soskussa sopimassa tapaamisoikeuksista. Se keikka meni ihan hyvin. Kyllähän se tantta puhui kovasti niiden pidennettyjen viikonloppujen puolesta, mutta suostui kuitenkin allekirjoittamaan tuon meidän tapaamisoikeussopimuksen. Jippii! Ja Hurraa!!!

Eikä siinä vielä kaikki. Soskuun lähtiessä unohdin puhelimen kotiin ja työpaikalle kääntyessä muistin, että työpaikan avain jäi kotiin. Ja koneen ääressä tajusin vielä, että mp3-soitinkin on kotona. Eiköhän tämä kuitenkin tästä etene päivä ilman noitakin.

Jospa illalla saisi katsoa jo sarjat ihan rauhassa ja nauttia olostaan omassa kodissa ilman mitään suurempia paineita... Sunnuntaina huomasin sen ainakin, että aikaa tuntuu olevan jotenkin paljon enemmän, vaikka itse tekee kaiken. Ruokakin oli pöydässä jo hyvissä ajoin, kun normaalisti en välttämättä viikonloppuna tee edes itse mitään. Lapset viihtyi hyvin ja vaikuttivat ihan tyytyväisiltä siihen asti, kun piti lähteä isän luo.