Nyt on sitten ylimääräiset painolastit saatu harteilta. Paranemisen pitäisi voida alkaa rauhassa. Eilen illalla olinkin ihan virkeä ja laittelin verhoja ja sain tavaroita muutenkin melko hyvin paikoilleen. Ajoittain oli jopa hauskaakin. Veljen kanssa luukutettiin musiikkia ja testattiin miten kovalla voi soittaa, ennen kuin alkaa kuulua läpi. T kävi puoli tuntia myöhässä palauttamassa tavarani ja hakemassa omansa.  Käskin raa'asti sen selvittää omat vanhat suhteensa myös alta pois, ennen kuin alkaa uuteen suhteeseen kenenkään kanssa. Olen ehkä kamala ja kylmä ihminen, mutta mä en jaksa alkaa ihmistä tavoille opettamaan kaiken muun ohessa ja toimimaan lokasankona. Kai meidän ikäero sen verran vaikuttaa, että me ei oltaisi mitenkään tasa-arvoisia suhteessa. Mua ärsytti ainakin kamalasti sen kukkoilut välillä. Mulle se oli ongelma. Ja on mulla omatkin ongelmat selvitettävänä. Nyt taas kun etäisyyttä on tullut otettua, tuntuu ero turhalta välillä... Mutta ei kai se tilanne siellä kotona kyllä mihinkään muutu. Enkä mä hetkessä uskolliseksi muutu.  Tulee kyllä väkisin mieleen se tilanne, miltä musta sitten tuntuu kun M löytää uuden?

Öisin näen ihan sekoja unia. Oudointa kuitenkin on, että mä näen joka yö unia nykyään. Nukun ihmeen hyvin.