... Vaikka välillä meinaakin aina usko loppua. Nyt on lääkitys ollut melkolailla oikeilla malleilla. Eli Valproaattiarvot näytti silloin 2 viikkoa sitten reilua neljää sataa, joka vihdoin on viitearvojen sisällä, eli siellä missä pitääkin. Ei nyt kuitenkaan ole vaaraa, että yli menisi vieläkään. Eli tällä hetkellä siis menee aamulla 40 mg Sepramia, iltapäivästä 600 mg Deprakinea ja illalla vielä 900 mg lisää.

T:n olen taas vaihteeksi unohtanut kokonaan elämästäni ja tällä hetkellä se tuntuu tosi hyvältä. Mutta saapa nähdä mitä toi ensi viikko taas tuo tullessaan. Tällä hetkellä olen kyllä aikonut paiskia töitä ja levätä sen minkä on mahdollista ja valmistautua joulun viettoon.

Psykologiahan se olisi luvassa taas ja pitäisi varata työterveyteenkin aika terveystarkastukseen. Tutkivat kuulon ja ottavat veren kuvan, joka on kyl ihan hyvä ottaa jo tän lääkityksenkin takia, ettei ala elimet hajoamaan. Eli maksa, munuaiset ja kolesterooli voi olla ihan hyvä tarkistaa ton Deprakinen takiakin.

Oon kovasti nyt lukenut kirjoja viime aikoina. Ihan hömppää ja sitten tähän tautiin liittyvää. Joilla pystyisi suinkin pääsemään sinuiksi tämän kanssa ja oppimaan asioita, että pystyn ennakoimaan paremmin ja selättämään taudin, jos meinaa käydä agressiiviseksi.

Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kirja on Kay Redfield Jamison:in Levoton mieli - Maanis-depressiivisen psykologin muistelmat. Se on sellainen opus, jota voin suositella ihan lukuromaanina ystäville ja sukulaisillekin, että voisivat oppia ymmärtämään minua paremmin.

Nyt olen kyllä huomannut sellaisenkin lieveilmiön, että äiti alkaa epäilemään itselläänkin samaa sairautta ja veljelläni myös. Veljestä mulla on jonkun asteinen epäilys itselläkin ja välillä tuo muorikin tuntuu vähän siltä. Mutta toisaalta en kyllä usko ihan täysin. Onhan sillä välillä ihan hulluja tempauksiakin, mutta en mä ole niitä osannut epänormaaleina pitää. Ja kaipa sillä on niin hyvät tulot, että talous kestää älynväläykset ja tuhlailut paremmin.