Tänään on taas outo tunne, niin kuin kaikki olisivat vihollisia. Paniikki tekee tuloaan. Aivan kammottava olo! Viisainta varmaan olisi pysytellä työhuoneessa koko päivä näyttäytymättä kenellekään. Pää taitaa räjähtää tästä olosta. Mikä ihme on, että noi lääkkeet taas ei tunnu tehoavan ollenkaan? No, okei ei oo ihan karsea olo enää jatkuvasti, mutta nää kiertoon liittyvät olot ovat aivan hirvittäviä. Nyt on siis kierron puoliväli ja ovulaatio iskee mut tainnoksiin minä hetkenä tahansa. Miksi mä silloinkin olen kuin talviunilta herätetty karhu? Kun silloinhan pitäisi olla kissa kehrääväinen ja antautua silitettäväksi. Mulla vaan on piikit pystyssä koko ajan. Itsehän mä tietysti olen itseni tähän jamaan ajanut taas ja mennyt poikaystävän hankkimaan ja pitänyt tunteet avoimina. Nyt se sitten kostautuu ja kaikki ikävätkin tunteet ja vainoharhat iskee päälle. Ihokin on ihan kananlihalla ja tukka pystyssä. Tänään emme varmaankaan enää Mr: T:n kanssa näe, ellei hän sitten yllätä minua työpäivän aikana.

Tässä tilassa mä en todellakaan ole hyvää seuraa yhtään kenellekään. Toivon mukaan ukkokulta menee salille tänään ja jättää mut touhuamaan lasten kanssa. Ehkä kotihommat helpottavat oloa ja eihän mua kotona kukaan vaani. Onneksi se sentään on nykyään turvallisen tuntuinen paikka.